Kepeetä

Tuntuu että pää on täynnä. Niin paljon juttua, eikä oikeen tiedä mistä päästä puhua ensin.. mutta tänää varmaa se aihe menee turvan tunteisiin. Oikeestaan niihin vaaroihin mihin ihmiset tänäkin päivänä itsensä altistaa. Omilla päätöksillään, ja käyttäytymisellään.

Mä olin ollut kauan pois tosta maailmasta, osittain en kuitenkaan koskaan lähtenyt… vaihdoin vain maata ja sielä oli sit eri päihtymys tavat – mistä suurin oli alkoholi. Kannabis myös, mutta se on arkipäivää ihmisille toisissa maissa, missä se on laillistettu..

valitettavasti se ei suomessa ole laillista, ja aiheuttaa myös ihmisille sen saman leiman otsaan… mikä sitten vaikeuttaa ihan kaikkea.

Itse puolustan kannabiksen kasvatusta terveys-syihin, ja tuun aina puolustamaan.

Aihe ei kuitenkaa tänään ole se..

Vaan järkytyin aika helvetin paljon meiningistä suomessa, kun palasin..

Pitkään pystyinkin pysymään kaikesta erossa, ja siinä meni 2vuotta, ennen kuin aloin päivittäin ottaa.

Syy sille on todella ikävä, tai miten päädyin siihen, mutta ..

Itse mä olen tieni valinnut, ja ihmiset ympärilleni, ei kukaan muu… suomessa meillä on yleensä se vapaus, että ollaan itse päätösvallassa omista tekemisistämme, ja niistä pitää osaa kantaa vastuu – oli se sitten tapahtunut selvinpäin tai sekasin.

Ihmiset jotka toimii tietyllä tavalla, päihteiden takia, tai toisen ihmisen ’’käskytyksestä’’ on myös todella ongelmallisia ihmisiä.. sanotaanko että oon nähnyt ihan kaiken – sen mihin ihminen pystyy kun on sekasin. Ihminen vahingoittaa, jopa sitä ihmistä, josta on syntynyt, saadakseen mitä haluaa. Se saattaa olla hirvein asia mitä olen joutunut todistaa.

Suomessa tosi moni leikkii gangsteria. Maailma on täynnä memejä asiasta, että ei nuoret tiedä edes mikä se on terminä.

Oon kuitenkin tavannut gangstereita elämäni aikana, lähetään vanhan ajan lontoon gangstereihin. Miehiä, jotka on syntynyt -40 luvulla ja kasvanut lontoossa etc.

Ei ne ihmiset tuolla pullistele ja heilu aseiden kanssa…

Ne on järkyttyneitä, miten ihmiset on noin sekasin, ja pahantahtoisia toisilleen. Ne häpeää minkä kuvan nuoriso on gangstereista saaneet. Ovat myös hyvin onnellisia siitä, että ovat nyt vanhoja äijiä ja ei tarvii kauheen kauaa katella tota menoa. Tai sen eskaloitumista.

Vaikka se syy miksi ne on ylipäätään gangstereiksi tulleet, ei ole yleensä mikään ’’hei mä haluun olla rikollinen se on siistii’’

Ne on syntynyt eri aikaan, millon maailman tilanteet, sodat, valtion toiminta tavat ovat olleet hyvin erilaisia.

Lähtökohtaisesti gangsterit ovat olleet myös hyviä, ne suojeli omiaan. Nyt puhun kaupungeista. Ne auttoivat huonosti pärjääviä perheitä, ja tarjosivat suojelua.. Joo, suojelu ehkä oli maksullista, mutta se myös oli sitä vain. Maksu ja sait suojelun.

Ei mennyt kauaa että ihmiset manipuloivat ja pilasivat sen asian myös. Alkoivat lisäämään panoksia jos niin voi sanoa…

Jouduin tilanteeseen suomessa tänä vuonna, jossa mun henkeä uhattiin, ja syy oli täysin mitätön ja päästä keksitty.

Taas todistin… miten turhaa kaikki se oli, mitä sen asian vuoksi, domino efektinä tapahtui…

Niin monen ihmisen elämä muuttui aikamoiseksi helvetiksi hetkeksi aikaa.

Joidenki elämään jäi jäljet loppuelämäksi. Valitettavasti myös ne ihmiset on täysin viattomia näihin päätöksiin ja niistä aiheutuneisiin seurauksiin.

Lapset ne joutuu meidän teoistamme kärsimään. Se on väärin ja todella surullista.

Sen mä olen myös ymmärtänyt syvällä sisälläni ihan aina, ja se on ehkä tehnyt musta ylisuojelevan lapsia ja niiden viattomuutta kohtaan. Minkä vuoksi en ikinä, ikinä aijo lopettaa siitä puhumista.

Vanhemmilla on suuri vaikutus lapsiinsa, kuten sanoin edellisessä postauksessa.

kasvoi ne sitten vanhempien kanssa tai ei.

Me teemme mitä sairaimpia asioita, mistä sitten kun me ollaan vanhoinaa, tietämättömiä, aivomme sumuttaneita - ihmisen kuoria.

Meidän lapset tavalla tai toisella, tulevat aina maksamaan meidän virheistä... Koska me olimme niin itsekkäitä eikä edes nähty omaa sairautta, tai toimintaa, tai sitä miten se lapsiimme vaikuttaa.

Ihminen on niin itsekäs. Tää maapallo ei päällään itsekkäämpää lajia kanna.

Kaikki me satutetaan meidän läheisiä ihmisiä, vain sillä, että aletaan käyttämään, oli päihde sitten viina tai huumeet. Olen kuullut ja nähnyt mitä sairaimpia asioita elämäni aikana, ja koen olevani aika nuori.

Ihminen pystyy käsittämättömiin tekoihin, en ole koskaan oikeen ymmärtänyt sitä.

Ymmärsin jo neljä vuotiaana että tää maailma on paska paikka, ja ihmiset voi haluta sulle pahoja asioita.. vaara voi olla hyvinkin lähellä. Ei tunnu hyvältä sanoa näin, koska toivon että lapsuuteni olis ollut helpompi, mutta ehkä se teki musta jollain eri tavalla tietoisen elämän vaaroista…

Vaikka huumeet vei, niin itseäni suojelin aina – jos tuli vaara tilanteita… yritin myös suojella mun rakkaita, ympärillä olevia ihmisia, ystäviä.

Enkä siinä hyvin usein onnistunut. Kelaan vieläkin tänä päivänä että se on se yritys, millä on väliä.

Pitää olla toivoa, ja uskoa ihmisiin vaikka se toivottomalta usein tuntuu.. Ihminen voi yllättää.

Elämä ei ole niin mustavalkoista kuitenkaan, ja se usko lähtee pois ja se kyynistää meijän ajattelutapaa.

Ymmärrän sen myös, sen kyynistymisen. Koska mitä jos ihminen vaa toistaa samat virheet ja kaavat uudestaan koko elämänsä, niin kyllä siinä muutaman kerran jälkeen JO se usko alkaa loppua.. Luottamuksesta ei tietoakaan.

Sanoin myös aikasemmin, miten tänä vuonna uhka kävi ovellani parikin kertaa. Oli se sitten kirveen varustama, tai haulikoiden.

Silti, mä puhun asiasta, enkä aijo tuntea siitä pelkoa koska se asia, se pelko, on jotain mitä oon tuntenut hyvin nuorena… Aikuisiässä se ei tunnu juuri muulta, kuin suurelta lastilta stressiä ja PTSD oireita – mikä saa myös minut tekemään mitä ihmeellisimpiä valintoja.

Mä olen aina rakastanut mun perhettä, ja ystäviä, enemmän kun itseäni. Lapsena koin että mulla ei ollut merkitystä. Kunhan äiti ja sisarukset voi hyvin niin mäkin voin hyvin. Tunsin jollain tavalla niiden tunteet aina hyvin vahvasti sisimmissäni. Mua voi uhata kyllä, harvemmin reagoin... mutta ei heitä.

Maailma on hyvin pieni paikka, ja aika siisti paikka mun mielestä. Me ihmiset tehdään siitä vaikea ja inhottava paikka olla.

Onni on niiden minua uhkailevien ihmisten, että mä olen päättänyt selvittää pääni – enkä sekoittaa sitä lisää. Enkä mä näe väkivallalle syytä, varsinkaan kohdistaa sitä ihmisten päälle – jotka ei ole tehnyt mitään ansaitakseen sitä.

Kukaan meistä ei ole viaton, se pieni lapsi sun vieressä on, toivottavasti.

Tää maailma meinaan on mitä ihmeellisin paikka. Uskon myös karmaan, ja että ihmiset saa mitä ansaitsee lopuksi. Kukaan ei voi leikkiä jumalaa, tai olla pahantahtoinen kärsimättä siitä vakavasti. Jättämään jälkeen jotain, mitä ei pysty ikinä hyvittämään tai korvaamaan. Mun omasta mielestä, se, on ehkä karman lain suurin opetus.

Mä en tykkää että mun perhettä uhkaillaan, kuka tykkäis.. mutta minussa se tuo puolen esille mitä kukaan ei varmastikaan ole valmis tapaamaan.

Selviteltyäni omia traumoja ja uhkia.. hauska asia tuli vastaan. Nää poitsut jotka kävi meitä ja meijän henkeä uhkailemassa – siinä onnistumatta, ei taida tietääkkään karmasta. Ei ne tekisi mitä teki jos ajattelisi seuraavista vedoistaan pidemmälle.

Mä asuin Espanjassa yli kymmenen vuotta. Mä rakensin sinne elämän, ja siellä on mulla aina koti ja ikuisesti toinen perhe.

Tää toinen jäbä niin hänellä taitaa myös olla perhe tai sisko.

No mitä ihmeellisintä niin tämä sisko, meni naimisiin minun hyvän ystävän kanssa. Sai pojan.

Vitsi mä oon onnellinen mun ystävän puolesta.

Koska onneks sillä siskolla on hieno perhe nyt, jotka pitää heistä huolta, ja pitää ne turvassa.

Koska jos niiden turvallisuus olisi tästä ’veljestä’ kiinni, niin mä kyllä rukoilisin niiden puolesta, vaikka en jumalaan usko.

Voidaan kaikki kiittää meijän luojaa tai mikä vittu onkaan, että mä en oo noin helvetin sekasin päästäni.

En usko kostoon, tai viattomien ihmisten sekoittamista omiin paska kuvioihin. Minkä tää poika ajatelematta teki... Mä puhun pojasta koska kukaan minun silmissäni, mieheksi kasvanut, ei aiheuttaisi vaaraa rakkailleen.

Päihteiden vaikutuksen alaisena sitä ryhtyy mitä typerimpiin asioihin ajattelematta sen vaikutuksia ympäristöön sitä suuremmin.

Tämä postaus oli nyt tämmönen erittäin henkilökohtainen purku, ehkä mun piti saada reagoitua tämän vuoden tapahtumiin jollain tavalla, niin olkoon tämä sitten se.

Muistettais kaikki että meidän teoilla on väliä, jos se ei vaikuta suhun, niin se vaikuttaa varmasti johonkin pieneen ihmis-sieluun joka kattoo sua ylöspäin, syystä tai toisesta.

Koska luonnolistahan se on, rakastaa omia vanhempiaan...

XX

Emma